Ruokapöydän tuunaus

Hei!
Pikkupostaus ruokapöydän uudesta elämästä. Ruokapöytämme kansi on tammea ja vuosien varrella se on öljytty muutamaan kertaan. En tiedä, miksi öljytty pinta muuttui epämiellyttävän nahkeaksi. Tällä kertaa päädyimmekin vahaan ja pinta sai myös uuden, tumman sävyn. Entinen pinta kun oli mielestämme "eiminkäänvärinen".
Näin se kesä kuuluu puuhastellessa...ja kuten kuvista näkyy, itse toimin piällysmiehenä. :)
- Soili

Aluksi pöydän pinta piti puhdistaa vanhasta öljykerroksesta ja se olikin homman työläin osa. Hiekkapaperi tukkeutui ja loppujen lopuksi vanha pinta rapsuteltiin siklillä puhtaaksi.

Pinta pestiin maalinpesuaineella.

Hiottiin vielä vähän ja pyyhittiin.

Vaha levitettiin pensselillä pitkin vedoin. Vaha kuivui todella nopeasti, ensimmäisn kerran jälkeen puun syyt näkyivät hyvin - mutta halusimme tuloksesta astetta tummemman ja siksi levitettiin vielä toinen kerros.

Vahana Liberonin puuvaha, väri "Muskotti".

...toinen kerros...

...ja valmista!

Lopputulos on himmeä, mattapintainen ja mielestämme onnistunut!

Mielensäpahoittaja - saako työpaikalla itkeä?

Hei!
Tämä postaus on erilainen. Ei kivoja kuvia, ei kivoja juttuja. Ajattelin pohdiskella työilmapiiriasioita (huh, mikä sanahirviö)...

Opiskelun ja lomien jälkeen olen palannut ns. entiseen työhöni. Olen ollut oikeastaan aina onnellinen siitä, että minulla on kiva työpaikka ja ihania työkavereita. Töihin on ollut mukava mennä!

Viime aikoina olemme pohtineet työilmapiiriä ja ihmissuhteita työpaikalla. Työelämän paineissa on tärkeää "puhaltaa yhteen hiileen" ja saada tukea työkavereilta.  Nyt joku sanoo, ettei työpaikalla tarvitse olla kivaa. Tarvitseepas! Ihminen viettää (voiko noin sanoa) työpaikallaan aikamoisen siivun elämästään ja koen tärkeänä sen, että työpaikalla ON kivaa.

Miksi sitten ei olisi? Hmmm...
Onko työpaikallasi ihminen, joka myrkyttää koko työyhteisön? Mitä asialle voidaan tehdä? Saako olla herkkä? Saako itkeä ja nauraa? Kuinka paljon pitää sietää? Saako valittaa? Saako olla luova? Pitääkö pelätä? Jännittääkö? Väsyttääkö? Syötättääkö? (..joo tänään tuplapala täytekakkua..)
Pitäisikö jaksaa aina olla hyväntuulinen? Saako pinna palaa?
Kahteen viimeiseen kysymykseen vastaan itse: ei ja kyllä - hyväntuulisuus kuitenkin tarttuu, samoin äksyily.
Työkavereiden ei tarvitse olla "bestiksiä", mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Vähättely ja ylimielisyys - niistä saan kyllä näppyjä. Ja se puhuminen: rakentava keskustelu, kaiken kiireenkin keskellä olisi ensiarvoisen tärkeää. Toisaalta on tosiasia, että kaikki eivät kykene keskustelemaan rakentavasti tai ylipäätään mitenkään.
Työpaikalla on usein yhtä monta mieltä kuin miestä -  olisiko se kuitenkin voimavara vai jyräävätkö vahvat ne heikommat?


Jaksoitkohan lukea loppuun asti?
Jos jaksoit - kiitos :)
-Soili

P.S. Otsikon mielensäpahoittaja en ole minä, en vain keksinyt parempaa otsikkoa... :)
P.S.2. Ainakin minun työpaikallani saa myös itkeä. Toivottavasti myös sinun.

Pieni matka Italiaan - Cattolica

Hei!
Tänään vietetään ensimmäistä adventtia ja sää on ollut harmaatakin harmaampi. Ajatuksissani palailin kesäisiin tunnelmiin. Lomailimme heinäkuun viimeisen viikon Italiassa, Cattolicassa. Piipahdimme myös San Marinossa. Cattolica sijaitsee Adrianmeren rannalla, Riminin maakunnassa, Emilia-Romagnan alueella.
Matka alkoi melkoisen jännittävissä tunnelmissa, kun huomasimme noin kahdeksankymmenen kilometrin päässä kotoa passien unohtuneen... ai miten...noo, kaikki on mahdollista... ;) Täyskäännös ja soitto naapurille, joka ystävällisesti toi passit puoleen väliin... Aikataulu oli tiukka, mutta totesimme, että ehditään kyllä kentälle ajoissa. Passien jäämisessä olisi ollut "extremeä" ihan riittävästi, mutta Porvoon moottoritiellä syttyi autoon häiriövalo - jännitystä siis riitti! Saavuimme kuitenkin lähtöselvitykseen ajoissa ja virkailija ilmoitti ystävällisesti lentomme olevan reilusti myöhässä.... Vielä Riminin lentokentällä meidät ohjattiin väärään bussiin, mutta loppujen lopuksi pääsimme perille ja loma sujui leppoisasti. :)
Cattolica on mukavan pieni paikka, rantoja riittää - heinäkuun loppu ja elokuu on vilkkainta turistiaikaa, joten rannoilla ei tarvinnut olla yksin.
Italian lomaan kuuluu ehdottomasti hyvä ruoka: mereneläviä (sinisimpukoita suosittelen!) ja tietysti pizzaa! Ruoka on vähän edullisempaa kuin Suomessa - riippuen tietysti paikasta. Ravintolat jaetaan Italiassa eri tyyppeihin, joista pizzeriasta saa tietysti pizzoja. Osteria ja trattoria taas ovat vähän halvemman hintaluokan paikkoja, joissa tarjoillaan perinteistä kotiruokaa, ristorante on kalleimman hintaluokan ravintola. Viini on edullista ja useimmiten otimme talon viiniä, joka oli ihan hyvää. Ruokailu ajoittuu paikallisentavan mukaan myöhäiseen iltaan. Lounasaikaan voi paikalliselta "grilliltä" napata piadinan, joka on ihanaa, esim. ilmakuivatulla kinkulla ja juustolla täytettyä leipää.

Päiväretken teimme San Marinoon - tutustumisen arvoinen paikka sekin!

Kuvat kertokoot enemmän (osa kuvista olikin vielä puhelimessa ja nyt ei riittänyt aika siirto-operaatioon)... Arrividerci!

Ihana joulun odotusta - seuraavaan kertaan...
- Soili

 

 

 

 

 

 

Huikee verhoidis :)

 

 

 

Välipalaksi piadinat

 

Kauppahalli ja markkinat kuuluvat lomaohjelmaan...

 

Il prociutto - ihanaa ilmakuivattua kinkkua

 

 

San Marino, noitien polku

 

 

 

 

 

Brookies - taivaallisen hyviä....

Hei!
Tyttäreni innostui leipomaan brookies-keksejä, nimi tulee kahdesta elementistä: brownies + cookies = brookies.  Tämän ihanuuden kotipaikka löytyy New Yorkin Brooklynistä. Keksit ovat todella tuhtia tavaraa, pienikin palanen vie makean nälän - ja niin, meitä laihduttajia vartenhan tämä ohje ei ole, mutta jos vain ihan pikkuriikkisen palasen... ;) Sitä paitsi suklaalla on lukuisia terveysvaikutuksia, tässä yksi kirjoitus aiheesta: KLIK.
Tarkat ohjekuvat löydät Kinuskikissan sivuilta KLIK.

Ohje:

Brownies-taikina:
160 g voita
100 g tummaa suklaata
2 ½ dl sokeria
½ tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
2½ dl vehnäjauhoja

Cookies-taikina:
125 g voita
1½ dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
75 g suklaasuklaa rouhetta

Sulata voi kattilassa. Ota liedeltä ja lisää suklaapalat voisulaan. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää yksitellen sokeri, suola, vaniljasokeri, munat ja jauhot.
Vuoraa reunallinen uunivuoka (noin 17x27 cm) leivinpaperilla. Kaada taikina vuoan pohjalle.

Valmista seuraavaksi cookies-taikina. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna. Lisää leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita joukkoon jauhot muutamassa erässä ja lopuksi suklaarouhe.

Esipaista brownies-pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.

Lisää päälle cookies-taikina pieninä nokareina.

Jatka paistamista noin 13 minuuttia. Anna jäähtyä. Siirrä jääkaappiin viilentymään. Leikkaa kylmänä annospaloiksi.

Vinkki: Kylmän maidon kanssa taivaallisen hyvää...


Mukavia herkutteluhetkiä!
- Soili

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesäjuhlat Ämerikkäläisittäin

Hei!
Rakkaat ystävämme järjestävät joka vuosi kesäjuhlat, jotka ovat muodostuneet jo perinteeksi - ja todella odotetuksi tapahtumaksi. Kesäjuhlat aloitetaan Vuoksen Lautturin risteilyllä KLIK. Imatra näyttää toisenlaiselta Vuokselta katsottuna - suosittelen! Risteilyllä kajautetaan aina Karjalaisten laulu - niin tälläkin kertaa. Yhdysvaltain kansallislaulu, Star-Spangled Banner, vaatisi hieman harjoittelua...
Tänä vuonna juhlien teemana oli nimittäin Amerikka - sattuihan päivämääräksi sopivasti 4.7.
Kansallispäivää vietetään 4. heinäkuuta vuonna 1776 annetun Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen vuosipäivänä. Tuolloin Pohjois-Amerikan osavaltiot julistautuivat itsenäiseksi Britannian vallasta.

Teema oli mielestäni loistava! Kiitos emännälle ja isännälle, jotka olivat todellakin panostaneet myös "dekoreissöniin" :). Tähtilippu koristi talon parveketta ja tähtilippu esiintyi monessa muodossa myös tarjoiluissa. Isännän upea punainen Mustang sopi myös loistavasti päivän teemaan :).
Vieraat olivat pukeutuneet asianmukaisesti jenkkityyliin - menossa oli mukana mm. stetsoneita, cowboy-huiveja, Hollywood-glamouria, Amerikan täti,räppäri...
Ruoka oli loistavaa (kuten edellisinäkin vuosina): tarjolla oli hampurilaisia, hodareita, ribbsejä, maissia, Coleslawta, perunasalaattia, juustokakkua....Voihan ähky!
Ohjelmaankin oli panostettu, tanssiesityksistä voisi mainita räppärimme "jalat solmussa"- muuvit, sadetanssiesitys painepesurin kanssa sekä naisvoimisteluesityksen, jossa välineinä olivat rapaperinlehdet. :) Jonkinmoinen sensuuri käväisi kuvamateriaalin kimpussa... for your eyes only...!
Upean aurinkoisen päivän (yksi tämän kesän harvoista hellepäivistä) illassa diskoiltiin jenkkimusiikin tahdissa ja parannettiin maailmaa...


ISO KIITOS kaikille - see you soon!
...rapurapurapurapurallaa :)


Miss Holly Wood <3 (and her boyfriend Bobby)

Hollyn ja Bobbyn matkalaukussa oli Amerikan tuliaisia - vaahtokarkkeja tietysti!

 

Vuoksen lautturi risteilyn fiiliksiä - aurinkoa, ystäviä...

 

 

Bangbang... <3

 

 

 

 

Huh hellettä...

Ystävä auttaa...